Koko päivä ollut yhtä niistämistä. En tiedä, tuleeko tästä hommasta yhtään mitään. Tuntuu, että mistään ei tule mitään. Pari päivää menee  aina hyvin ja sitten tulee joku kumma itkufiilis. Kai pitää ruveta syömään enemmän lääkettä, vaikka se pelottava lääkäritäti käsikikin niitä vähentää. Toivottavasti mies ymmärtäis. Tarvitsisin niin hänen tukeaan. En edelleenkään uskalla luottaa.

Että mulla on sitten selluliittiä.Tekisi mieli lähteä pyöräilemään, mutta eihän tällaisena räkätautisena mihinkään pääse. En voi mennä nukkumaankaan, kun sitten nukkuisin Serranon perheen ohi. Ei ole muuta elämää.