Koko päivä ollut yhtä niistämistä. En tiedä, tuleeko tästä hommasta yhtään mitään. Tuntuu, että mistään ei tule mitään. Pari päivää menee aina hyvin ja sitten tulee joku kumma itkufiilis. Kai pitää ruveta syömään enemmän lääkettä, vaikka se pelottava lääkäritäti käsikikin niitä vähentää. Toivottavasti mies ymmärtäis. Tarvitsisin niin hänen tukeaan. En edelleenkään uskalla luottaa.
Että mulla on sitten selluliittiä.Tekisi mieli lähteä pyöräilemään, mutta eihän tällaisena räkätautisena mihinkään pääse. En voi mennä nukkumaankaan, kun sitten nukkuisin Serranon perheen ohi. Ei ole muuta elämää.
tiistai, 22. heinäkuu 2008
Tiistai
keskiviikko, 25. kesäkuu 2008
Eka kerta
Itkettää niin pirusti. Mä en yleensä kiroile. Kysyin, missä me menemme ja mikä on mun sija (jos sellaista on) sen elämässä? Se, P, avas tölkin ja istui katsomaan jalkapalloa.
keskiviikko, 25. kesäkuu 2008
Eka kerta
Itkettää niin pirusti. Mä en yleensä kiroile. Kysyin, missä me menemme ja mikä on mun sija (jos sellaista on) sen elämässä? Se, P, avas tölkin ja istui katsomaan jalkapalloa.